Reformaation aika 1600-luvulla tarkoitti mm. sitä, että valtio ja kirkko ottivat kovan kontrollin alamaisiinsa nähden. Aikakausi korosti sitä, että yhdenkin henkilön tekemä synti (rikos) saattoi uhata jopa koko valtakuntaa. Jumalan viha ei siis koskettanut vain syntistä itseään, vaan tämän lähipiiriä, kylää, seurakuntaa ja lopulta koko valtiota. Aikakauden oikeusohjeena olikin mm. Mooseksen laki kaikessa ankaruudessaan. Jos joku oli erehtynyt poikkeamaan kaidalta polulta, odotti häntä maallisen tuomion lisäksi kirkollinen häpeärangaistus. Erityisen tuomittavaa oli kaikenlainen taikausko. Näitä tapauksia käsiteltiin mm. rovastintarkastuksissa ja tietenkin myös käräjillä eli kihlakunnanoikeudessa.